Markus on yksi Polygonin uusimmista projektipäälliköistä. Työ toimipaikassa on ollut vauhdikasta mutta antoisaa: itsenäisyyttä työssä on sopivasti ja työporukassa on hyvä yhteishenki.
Työn monipuolisuus houkutti
Kun Markus haki Polygonilla avoinna olevaa projektipäällikön paikkaa, häntä motivoi siihen erityisesti työn vaihtelevuus.
”Sen verran tiesin Polygonista etukäteen, että monipuolisuus on työn etu. Kaikki päivät ovat erilaisia ja työmaat vaihtuvat. Samaa työmaata ei tehdä paria vuotta, kuten asia rakennusmestarin työssä usein on”, Markus sanoo.
Markus on siis koulutukseltaan rakennusmestari. Ennen Polygonille siirtymistään hän ehti olla rakennusalalla työnjohtajana, ja viimeisimmäksi hän teki töitä myynnin parissa. Kiinnostavan, omaa koulutusta vastaavan työn löytyminen sai hänet muuttamaan toiselle paikkakunnalle yli 400 km päähän.
”Olen nyt ollut projektipäällikkönä noin neljä kuukautta. Työnkuvaani kuuluvat esimerkiksi työmaiden johto, tavaran tilaus, työntekijöiden ohjeistaminen ja valvominen, aliurakoitsijoiden hankinta ja valvominen, laatuseikkojen tarkkailu ja työmaiden luovutukset.”
Markus toimii samalla yksikön vetäjänä, ja kaikki alat vesi- ja palovahingoista sisäilmapalveluihin ovat hänen hallinnassaan. Vakituisia työntekijöitä toimipaikassa on Markus mukaan luettuna seitsemän, ja lisäksi joukko aliurakoitsijoita.
Työmaita, autoilua ja kiireen hallintaa
Vaihtelevuus on toteutunut projektipäällikön työssä Markuksen odotusten mukaisesti.
”Parhaimmillaan on ollut yhtä aikaa noin 20 työmaata käynnissä, joista osa on kuivausvaiheessa. Nyt meillä on meneillään 13 työmaata. Työhöni kuuluu myös työmailla käyminen, joten tälläkin viikolla olen istunut 17 tuntia autossa”, Markus kertoo.
Tässä kohtaa tullaankin selkeimpään eroon, joka Etelä-Suomessa ja pohjoisemmassa Suomessa työskentelyn väliltä löytyy.
”Esimerkiksi Helsinki-Turku-alueeseen verrattuna täällä välimatkat ovat huomattavasti pidemmät. Meidän alueemme yltää 130–140 kilometrin päähän”, Markus sanoo.
Muuten työ on hyvin samanlaista kuin Polygonin muissakin yksiköissä. Tyypillinen työmaan kesto on puolitoista kuukautta, isommissa työmaissa joskus puolikin vuotta. Työn luonne tuo väistämättä mukanaan myös ajoittaista hektisyyttä, mutta järjestelmällisellä työtavalla kaikki langat kestävät projektipäällikön käsissä.
”Ehkä haastavinta työssä on se, että välillä on kiire ja puhelimet soivat koko päivän. Tähän mennessä siitä on kuitenkin selvitty hyvin eikä se ole aiheuttanut ylitöitä. Yritän hoitaa kaikki asiat mahdollisimman nopeasti, ettei mikään unohdu. En tykkää siitä, että työt jäävät roikkumaan”, Markus sanoo.
Yhteistyötä ja itsenäisyyttä sopivassa suhteessa
Vaikka Markus on aiemmalla työurallaan tehnyt hommia sekä uudis- että korjausrakentamisen parissa, työ Polygonilla on silti opettanut paljon – kuten myös kollegat.
”Tässä oppii koko ajan uutta ja rakentamisesta näkee monta puolta. Uuden työntekijän vastaanotto Polygonilla on ollut hyvä: kaikki tapaamani polygonilaiset ovat auttaneet, kun apua on tarvittu.”
”Työntekijöiden kesken meillä on toimipaikassa hyvä henki, kartoittajat, asentajat ja rakennustyöntekijät tulevat keskenään hyvin toimeen. Kiireeseenkin osataan asennoitua niin, että jossain kohtaa se helpottaa. Kaikki hoitavat työnsä hyvin eikä minun esimiehenä tarvitse heitä paljon vahtia. Myös aluejohtaja eli oma esimieheni on hyvä tyyppi.”
Kun työskennellään kiinteistövahinkojen parissa, ollaan tietysti aina tekemisissä jollain tavalla ikävien asioiden kanssa, mutta asiakkaiden kohtaaminen on sujunut Markukselta luontevasti.
”Tapaan työssä paljon erilaisia ihmisiä, ja asiakkaiden kanssa on ollut mukavaa tehdä töitä. On tärkeää osata lukea ihmisiä ja suhtautua tilanteisiin sen mukaan. Työssämme ei oikeastaan ole mitään tyypillisiä haastavia tilanteita, vaan ne vaihtelevat paljon. Kaikki työmaat ovat kuitenkin edenneet hyvin eikä suurempia ongelmia ole ollut.”
Polygonille työhön hakua miettiville Markuksen viesti on rehellisen kannustava:
”Rohkeasti vain töihin ja työnsarkaan kiinni. Olen ainakin itse viihtynyt hyvin. Arvostan sitä, että työssä on sopivasti vapaat kädet. Totta kai töiden etenemistä seurataan, mutta ei jatkuvasti kysellen tai niskaan hengittäen. Saa vastata itse omasta työstään.”